Kaakkois-Suomen Ajokoirakerho Ry

Etusivu
Hallitus ja toimikunnat
Jäsenet kirjoittavat
Jäsenten esittelyjä
Toimintakertomukset
Vuoden ajokoira
Vuoden kettukoira
Vuoden toimija
Tulokset
Mestarit ja valiot
Jäseneksi liittyminen
Kauppapaikka
Kuvagalleria

Sihteerin palsta - Jyrki Laitinen 2006

Jaa’a. Aina kun pitäisi tätä palstaa alkaa kirjoittelemaan, niin mieleen ei tule kuin katkeria muistoja viime ajatuskaudelta. Älkää hyvät immeiset ymmärtäkö väärin! Viime kausi oli minulle monella tapaa ainutkertainen. Sain olla lohkossa ja Kilvassa tuomarina ja kuunnella hyviä koiria. Tosin miinustamaankin joutui välillä ihan urakalla ja taisinpa yhden joutua sulkemaankin, mutta oli siellä kunnon koiriakin kuunneltavana. Erityisesti mieleen jäi kettu-PM -koe. Toisena tuomarina oli nuorehko kaveri Kymenlaaksosta. Oli muuten retee kaveri, vitsi lensi oikein kunnolla. Vähän kyllä aluksi kattelin, että ei hemmetti. Pakkasta oli noin viisi astetta kun lähdettiin metsään. Ei ollut kaverilla hattua ei hanskaa, takki auki mettään vaan. Mutta hyvin pärjättiin, ei kaveri paleltunut ja koira ajoi komean ykkösen. Kettua ja koiraa nähtiin vähän väliä, ettei ollut epäselvää mitä ajaa, vaikka lunta ei maassa ollutkaan meidän maastossa kuin nimeksi. Kerrankin oli erän aikana toimintaa ja tapahtumia kun liikkeellä oli varmasti kaksi, todennäköisesti kolme, kettua. Välillä tuntui, että kettu taitaa ajaa koiraa takaa, kun ne vilahtelivat vuoronperää milloin milläkin aukealla. Oli se hieno päivä.

Niin, entäs ne katkerat muistot. No! Ei se oma koira pelannut kunnolla. Se narttupenikka, minkä toissa kesänä Kinnusen Masalta kävin Tohmajärveltä hakemassa. On se muuten fiksu. Ei tarvitse kuin vähän aikaa huudella ja heilutella makkaran pätkää, niin se istuu kuin tatti edessä. Tosin sen kärsivällisyys kestää tasan kolme sekuntia. Jos makkaraa ei ala kuulua, niin alkaa hyppimään päin. Mutta osaa istua käskystä, on se hieno otus. Ajopuoli oli vaan vähän heikkoa. Ensimmäisenä talvena ei mokoma ajanut metriäkään. Penikkahan se tietysti vielä oli, ja oli huonot kelitkin – liian kuivaa ja liian märkää, ja vähän jäniksiä ja niin edelleen. Kaverit onneksi lohdutti. Se tietysti vähän korpesi kun kasvattaja soitteli ja kertoi kuinka hyvin muut pennut kuljettivat jänistä. Mutta ei hätää. Eihän niistä nuorisotähdistä ikinä kunnon koiria tule. Tämmöisestä hitaasti syttyvästä, niistä tulee hyviä – niinhän ne kaverit yritti taas lohduttaa… No, tämä toinen talvi oli parempi. Ajoja saatiin ja osa niistä kesti jopa yli kymmenen minuuttia. Tosin kun lumi tuli maahan, niin sitten se ei pystynyt ajamaan kuin maksimissaan 7-8 minuuttia. Ettei tässä tarvitse niin kauheasti sen ajotaitoa kehua. Kaikille nuorten koirien kanssa tuskaileville lohdutukseksi voi kuitenkin sanoa, että ihmeitäkin tapahtuu. Alku syksy oli haun osalta todella heikkoa. Koira kyllä touhusi kovasti, mutta ei vaan irronnut hakemaan kauempaa. Kunnes eräänä päivänä, hups, koira hävisi ja sen jälkeen metsä on kelvannut. Nyt hakee niin kuin ajokoiran kuuluu. Enää ei tarvitse kuin oppia ajamaan, niin meikäläiselläkin on oikea ajuri. Jännityksellä saa taas syksyä odotella. Ai niin, mikä sen fiksun koiran nimi on? Se on Karkon Jekku, pankaa nimi mieleen. Se on ajokoira, joka osaa istua käskystä.

Kerhon osalta mennyt vuosi oli hyvä. Toimintaa oli runsaasti tarjolla ja jäsenet lähtivät hyvin liikkeelle. Kokeissa oli selkeästi enemmän koiria kuin edellisinä vuosina. Sääntöuudistuksen aiheuttama lama on taakse jäänyttä elämää. Sääntöjen osalta tilanteen pitäisi nyt hetkeksi rauhoittua. Metsästysinnon arvostelu on puhuttanut enemmän kuin tarpeeksi. Sen kohdalla valtakunnassa kaikki oli sekaisin, aina Kilpaa myöten. Kerho järjesti Joutsenossa tuomarikoulutustilaisuudet molemmille koemuodoille ja uusia innokkaita tuomareita saatiin taas, toivottavasti saadaan heidät pysymään harrastuksen parissa jatkossakin.

Sitten hyviä uutisia. Jäsenmäärä on lähtenyt reippaaseen kasvuun. Jäsenmäärä oli jämähtänyt useaksi vuodeksi 80 ja 90 välille, nyt jäseniä on jo 116 ja uusia jäseniä on vielä varmaankin tulossa. Olin joukon jatkona seisoskelemassa viime keväänä Lappeenrannan retkeily/erämessujen ajokoiraosastolla ja oli tosi mukavaa, kun muutama nuori kaveri kyseli todella kiinnostuneena kerhon toiminnasta ja ajokoirista. Uskon vahvasti, että sieltä tulee aikanaan muutama jäsen lisää. Kyllä ajokoirat nuorisoa kiinnostaa, kunhan vaan olisi metsästysmahdollisuuksia. Lintujen metsästys on alamaissa ja taitaa loppua kokonaan pöpöjen takia, hirvijahti sitoo liikaa – ajattaminen sopii kaikille, erityisesti nuorille.

Kerhon koirien menestys koepuolella oli viime talvena melko hyvä. Uusia käyttövalioita ei saatu kuin yksi, Nikun Ykän Sara, mutta arvokisamenestystä tuli taas vuoden tauon jälkeen. Kapiaisen Erkin Rimistä tuli taas piirinmestari. Monet nuoret koirat ovat jo ajelleet ykkösiäkin muiden tulosten ohella. Jatko näyttää hyvältä, sillä nuoria koiria on tulossa. Moni isäntä on tässä kevään korvalla myhäillyt tyytyväisenä, kun olen nuoren koiran viime talven ajoja kysellyt. Eihän ne isännät paljon kehu, mutta ilme paljastaa kaiken - niistä on lupa odottaa vaikka mitä.

Lopuksi taas pieni toivomus kaikille jäsenille. Jos osoitteenne tai puhelinnumeronne ovat muuttuneet, niin ilmoitelkaa asiasta sihteerille, niin laitetaan asiat ajan tasalle. Jotkut ovat hoitaneet asian esimerkillisen hyvin, kiitokset heille. Metsästysseuroja on myös syytä kiittää. Maastoja on saatu käyttöön ihan kiitettävästi. Kiitokset yhteistyöstä metsästysseuroille. Toivottavasti yhteistyö jatkuu myös tulevaisuudessa.

Toivoo Jyrki Laitinen, sihteeri.

Alapalkki
 
www.kaakkoissuomenajokoirakerho.com
Kaakon Nettipalvelu