Kaakkois-Suomen Ajokoirakerho Ry

Etusivu
Hallitus ja toimikunnat
Jäsenet kirjoittavat
Jäsenten esittelyjä
Toimintakertomukset
Vuoden ajokoira
Vuoden kettukoira
Vuoden toimija
Tulokset
Mestarit ja valiot
Jäseneksi liittyminen
Kauppapaikka
Kuvagalleria

Sihteerin palsta - Jyrki Laitinen 2004

(julkaistu v.2004 kerhon lehdessä)

Kestää kuin ajokoiran astutus. Näin muistelen jonkun vanhan ajokoiramiehen jossain tilanteessa tokaisseen. Joskus mietin, että mitähän tuokin nyt tarkoittaa. Eipä tarvitse enää miettiä. Meikäläisen ajokoiran astuttaminen näyttää todella kestävän. Takkiin on tullut silläkin saralla jo pari kertaa. Toisaalta, ehkä hyvä niin, sillä aina välillä miettii, että kannattaisiko tuosta omasta hukaleesta edes pentuja ottaa. No, kaksi kertaa on nyt yritetty. Autolla on ajettu asian takia lähes 2000 kilometriä, monta miespäivää on vietetty seisomalla tarhan vieressä katsomassa koirien vehtaamista. Ja tulos on puhdas nolla. Mikä on mennyt pieleen?

Vika löytyy, ei tällä kertaa peilistä, vaan luppakorvaisista kavereista. Ensimmäisellä kerralla, pari vuotta sitten, narttu ei antanut astua, ei sitten millään. Ei ole vielä kiima kohdallaan, todettiin oikein asiantuntevasti koko joukolla. No, sitten odotettiin ja odotettiin, peräti kolme viikkoa. Kiima jatkui ja jatkui, kaikkiaan se kesti noin kuukauden, mutta "kohdalleen" narttu ei tullut koko aikana, vaikka sitä yritettiin astuttaa ihan tosissaan. No, tänä keväänä otettiin uusi yritys. Narttu näytti olevan kohdallaan, eikun koira autoon ja menoksi. Pelko puserossa, mitähän tästä nyt tulee. Arvatahan se piti, eihän siitä mitään tullut. Mutta narttu oli kohdallaan. Se seisoi kuin sahapukki ja uros yritti ja yritti, mutta kun ei saanut sisään, niin ei saanut sisään. Oli se aika turhauttavaa. Narttukin siinä jo vähän katteli, että eikö siitä nyt tule mitään. Ja uros yritti ja yritti, mutta eikun ei. Valitettavasti uros oli myös sitä tyyppiä, ettei se antanut yhtään auttaa. Eli astuttamatta jäi. Olihan siinä jotain hyvääkin. Tutustuttiin kyllä uuteen ajokoiramieheen, olihan siinä aikaa tarinoida. Asiallinen ja mukava isäntä olikin, tulee varmasti vuosien mittaan soiteltua useammankin kerran. Mutta uuden koiran hankinta meni osto hommaksi. Ja voipihan se olla toisaalta hyväkin, jos saisi vaikka oikein kunnon koiran, parin vuoden päästä sen sitten tietää.

Ajokoirakerhon kohdalta mennyt vuosi on kaikkien aikojen toimeliain. Kokeita pidettiin ja koiriakin osallistui selkeästi edellistä vuotta enemmän. Ehkä pahin lama kokeissa on jäämässä taakse. Tulevaisuus näyttää siinä mielessä hyvältä, että moni tuttu on hankkinut nuorta voimaa tarhaan eli parin vuoden kuluttua pitäisi kokeissa olla tungosta, jos toiveet toteutuvat. Toivottavasti sudet eivät syö näitä uusia lupauksia, sillä hukkia kyllä riittää tulevaisuudessakin.

Valitettavaa on se, että kerhon jäsenmäärä ei ole juurikaan kasvanut. Tällä kertaa syy löytyy, ainakin osittain, peilistä. Kun miettii miten aktiivisesti itse on värvännyt uusia jäseniä niin parantamiseen on varmasti varaa. Onneksi uudet jäsenet ovat pääsääntöisesti nuoria parikymppisiä, että siinä mielessä näyttää hyvältä. Nyt kuin vain kaverit saisivat jostain hyvät koirat, niin siinä tulisi elinikäisiä koiramiehiä. Kyllähän moni hyvä koira on tehnyt miehestä koemiehen. Ja se on sellainen tie, että sille kun lähtee, niin paluuta "normaaliin" elämään ei enää ole.

Ajokoirat ovat harrastus toisten joukossa. Mutta täytyy myöntää, että kun marraskuun räntäsateisen viikonlopun jälkeen työkaverit kysyvät miten viikonloppu meni, niin kun sitten kertoo, että olin kaksi päivää metsässä kuulematta kuin pienen pätkän ajoa, niin kyllä ne kysyvät, että on minulla muita omituisia harrastuksia. Täytyy myöntää, että joskus itsekin olen miettinyt homman järkevyyttä kun jääkylmä vesi valuu kauluksesta sisään ja koira ei oikein pelaa. Silloin tulee mieleen, että aikansa voisi tietysti käyttää toisinkin. Mutta annas olla kun ajo oikein räjähtää käyntiin, niin kyllä mieli muuttuu aika nopeasti, pitäähän syksyllä sataakin ja mitä se pieni palelu haittaa, illalla pääsee saunaan.

Lopuksi taas pieni toivomus kaikille jäsenille. Jos osoitteenne tai puhelinnumeronne ovat muuttuneet, niin ilmoitelkaa asiasta sihteerille, niin laitetaan asiat ajan tasalle. Olkaa aktiivisia ja tulkaa mukaan kerhon toimintaan. Haulikkokisat lähestyvät ja ongintakisat myös. Niissä kisoissa pärjää huonommallakin koiralla, onneksi. Lisäksi pieni toivomus. Koekausi alkaa jo muutaman kuukauden kuluttua ja maastoanomukset lähtevät lähiaikoina metsästysseuroille. Pyrkikää omissa seuroissanne vaikuttamaan siihen, että saisimme maastoja riittävästi. Viime vuodet ovat olleet hyviä, kiitos yhteistyöstä metsästysseuroille. Toivottavasti yhteistyö jatkuu myös tulevaisuudessa.

Pidetään koirat kesällä kunnossa! Toivoo Jyrki Laitinen, sihteeri.

Alapalkki
 
www.kaakkoissuomenajokoirakerho.com
Kaakon Nettipalvelu