Kaakkois-Suomen Ajokoirakerho Ry

Etusivu
Hallitus ja toimikunnat
Jäsenet kirjoittavat
Jäsenten esittelyjä
Toimintakertomukset
Vuoden ajokoira
Vuoden kettukoira
Vuoden toimija
Tulokset
Mestarit ja valiot
Jäseneksi liittyminen
Kauppapaikka
Kuvagalleria

Sihteerin palsta - Jyrki Laitinen 2003

Vuosi 2002 tuli ja meni. Ajokokeen säännöt muuttuivat, eikä maailma sen enempää mullistunut. Ovatko säännöt hyvät vai huonot, siihen on vielä aikaista ottaa lopullista kantaa. Pari asiaa näyttää kuitenkin varmalta. Tulostaso on kovassa nousussa. Syksyn isommissa kokeissa ei alle 90 pisteen tuloksella ollut mitään asiaa kärkipäähän, voittaakseen piti monesti ajaa yli 95 pistettä. Toinen varma asia on, että kyläkisoissa ei ole paluuta kaksipäiväisiin kokeisiin. Mielestäni se on hyvä asia. Maailmanmeno vaan tänään on sellaista, että harvalla on mahdollisuus, ja vielä harvemmalla intoa sitoa itsensä koko viikonlopun ajaksi ajokokeisiin. Maastojen ja tuomareiden saanti on yksipäiväisiin huomattavasti helpompaa kuin koko viikonlopun ajaksi. Jos yksipäiväisyys kääntää koekäyntien määrän kasvuun, niin se on hieno asia. Se, millaisia jalostuskoiria näiden kokeiden perusteella saadaan, on kokonaan toinen juttu. Tosin, onhan ne kaikki jalostusurokset tähänkin asti omanneet timantinkovan ja loppumattoman metsästysinnon, ja samalla ajaneet jänistä, eikä jälkiä, ainakin mainosten mukaan. Uskoo ken haluaa…

Viime vuosi ei siis kerhon toimintaa juurikaan muuttanut. Toimintaa oli ja jäsenistö oli kohtuullisella aktiivisuudella mukana. Kuluva vuosi tulee olemaan kerhon toiminnan osalta vähintään yhtä vilkas. Jäsenmäärässä ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia. Se on sääli, sillä mahdollisuuksia jäsenmäärän reiluun kasvattamiseen kyllä olisi. Jos alueen kaikki ne ajokoiraihmiset, jotka esim. toimivat tuomareina tai kilpailevat omalla koirallaan, liittyisivät kerhoon, niin kerhon jäsenmäärä hyppäisi aivan toisenlaisiin lukemiin. Onkin käsittämätöntä miten monet eivät halua liittyä kerhoon, joka ainoana yhdistyksenä ylläpitää ja pyrkii kehittämään ajokoiratoimintaa näillä seutuvilla.

Millaisilla ajokoirilla me tulevaisuudessa ajatamme? Sitä olen joutunut kuluvan kauden aikanakin useasti miettimään, kun oma peli ei aina ole pystynyt vastaamaan odotuksiin. "Wanhat ajokoiramiehet" tunnetusti aina muistelevat, miten koirat ennen ajoivat. Itsekin on viime vuosina joutunut enempi muistelemaan jo kuopattuja koiria kun on ruvettu ajavista koirista puhumaan. Mikä siis avuksi? Mistä saisi oikein kunnon koneen? Näitä kysymyksiä olen yllättävän monen viime vuosina kuulut esittävän. Jotkut puuhakkaat ovat tuoneet uusia rotuja ja ylistäneet niitä ylivertaisiksi monella tavalla verrattuna kotimaiseen. Ikävä kyllä näytöt ovat jääneet melko heikoiksi. Toki hyviä yksilöitä löytyy rodusta kuin rodusta, mutta monet näitä eksoottisia rotuja kokeilleista ovat myös sanoneet, ettei niillä tee yhtään mitään. Paras keino varmaan loppujen lopuksi on pyrkiä kehittämään tätä omaa luppakorvaista rotua. Miten se sitten tehdään, se onkin vaikeampi juttu. Ehkä ajokoirissa kaivattaisiin jonkin näköistä paluuta perusasioihin.

Siis mihin? Pitäisikö jalostuksessa ottaa entistä enemmän huomioon negatiivisten ominaisuuksien karsinta kuin pelkkä pitkien ajojen ihannointi. Ehkä enää ei aina pitäisi hakea siitokseen niitä koiria, jotka ajavat aina yli 90 pistettä. Mihin siis pitäisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Minun mielestäni esim. luonteeseen, karvapeitteeseen, terveyteen ja haukkuun. Huonoluontoisia koiria näkee näyttelyissä aivan älyttömän paljon, no se ei paljon metsässä haittaa, mutta kun jalostusneuvojat tarjoavat sellaisia uroksia jalostukseen, joilla luonne on selkeästi vähintään 2, niin jotain on pielessä. Karvapeite/terveys – niin, ajokoira on luontokappale, vaikka jalostettu sellainen. Kyllä luontokappaleen pitää olla sellainen, ettei se palellu heti kun pakkanen ylittää –5 astetta. Mitä taas terveyteen tulee niin jopa, ns. huippukoirien kaudet menevät piloille sairastelujen vuoksi. Jos ei ole kurkku kipeä, niin sitten on perse kipeä. Sen kyllä ymmärtää, että koirakin voi sairastua, mutta jos esim. alle 5-vuotias koira on ollut sairauksien takia lääkekuurilla useita kertoja, niin ei siinä ole ihan kaikki kohdallaan. Kaikki vanhat ajokoiramiehet väittävät, että koirien haukku on selkeästi huonontunut. Vaikka tunnettua on, että vanhetessa kuulo huononee, niin silti taidan uskoa näitä veteraaneja.

Minusta on mukava selailla vanhoja vuosikirjoja ja Ajokoiramies-lehtiä. Kun katselee millaisia haukkunumeroita saivat vanhat huippukoirat esim. Joko, Rossi, Kasken Hai, Kymäläisen Raiku jne. niin ei voi kuin kadehtia. Millaista haukkua tarjoavat tämän päivän huiput? Karu totuus taitaa olla, että kuutosella alkaa, jos aletaan oikein tosissaan kuunnella sitä haukkua. Mitä pitäisi siis tehdä? Ehkä ensimmäiseksi pitäisi lopettaa mainoksiin tuijottaminen. Se, että jostain koirasta on joka lehdessä sivun mainos, ei tee siitä yhtään parempaa kuin se todellisuudessa on. No luulenpa, etten ole ainut joka näitä asioita mietiskelee...

Lopuksi pieni toivomus kaikille jäsenille. Jos osoitteenne muuttuu, tai jostain syystä ette saa kerhon jäsenkirjeitä, niin ilmoitelkaa asiasta sihteerille, niin laitetaan asiat kuntoon. Olkaa aktiivisia ja tulkaa mukaan kerhon toimintaan. On mukavaa katsoa kenen pilkkiin se ahven tarraa tai kenellä ne kiekot parhaiten särkyvät. Niissä kisoissa onneksi pärjää huonommallakin koiralla.

Pidetään koirat kesällä kunnossa!

Kaakkois- Suomen Ajokoirakerho Ry;n sihteeri:

Jyrki Laitinen

Alapalkki
 
www.kaakkoissuomenajokoirakerho.com
Kaakon Nettipalvelu