Kaakkois-Suomen Ajokoirakerho Ry

Etusivu
Hallitus ja toimikunnat
Jäsenet kirjoittavat
Jäsenten esittelyjä
Toimintakertomukset
Vuoden ajokoira
Vuoden kettukoira
Vuoden toimija
Tulokset
Mestarit ja valiot
Jäseneksi liittyminen
Kauppapaikka
Kuvagalleria

Puheenjohtajan palsta - Jorma Suuronen, 2006

On maaliskuunloppu, kun naputtelen tätä tekstiä. Tämä julkaisu oli tarkoitus ilmestyä hieman aikaisemmin, mutta aikataulua hieman rukattiin. Ketään ei voi pakottaa tekemään näitä hommia, meillä kaikilla on todennäköisesti niin kiire, että vapaaehtoiselle työlle ei ole aikaa. Puheenjohtaja kantaa vastuun joten kertokaa huolenne minulle. Koekausi on melkein ohi, kerhon koirien menestys oli ihan hyvä. Jarrumiehen Rimi eteni lohkoon jänis puolelta ja kettupuolelta Piika selvisi piirinmestariksi onnea ja menestystä omistajille.

Susi puhuttaa aina, ajo kokeet sujui kuitenkin ilman koiramenetyksiä. Toivottavasti tilanne ei tästä pahene, että voisimme vielä viedä koiramme hyvällä omallatunnolla metsään. Joutsenosta etelään rajan pinta on jo vaarallista aluetta koirille, muutamia koiria on mennyt jo hukkien suihin. Keväällä järjestimme näyttelykoulutusta perinteiseen tapaan vaikka se tottelevaisuuskoulutus olisi paljon tärkeämpää, kiitokset runsaasta osanotosta. On muuten aika helppo olla koiran kanssa jonka voi laskea vaikka mökillä irti ja se pysyy pihamaalla käy uimassa silloin kun huvittaa.

Kevään näyttelyyn osallistui n.150 koiraa josta Suomenajokoirien osuus oli vähäinen reilut 20 koiraa. Näyttelypaikkana oli Myllymäen laskettelukeskus, todella hyvä paikka vaikka isommankin näyttelyn järjestämiseen. Mistä johtuu, ettei koiria tuoda näyttelyyn. Onko syynä ajokoiramiesten ikärakenne, kaikki alkaa olla niin vaaleatukkaisia tai niin rikkaita, että tukkakin on nappanahkaa. Tuomari valintaa ei mielestäni voi ainakaan syyttää. Arvostelu oli niin lempeää kuin se vain voi olla hän teki mitä voi jotta omistajat olisivat tyytyväisiä. Joku ei ehkä ollut, mutta niissä tapauksissa vika ei ollut tuomarin.

Piipahdimme Naantalissa SAJ:n vuosikokouksessa oikein 3 miehen voimin. Henkilökohtaisesti minulle jäi kokouksesta vähän semmoinen voikukanmaku suuhun. Vuosikokouksissa käy vuosittain n.300 henkilöä plus valtakirjat joiden antajat eivät tiedä miten heidän edustajansa siellä niillä äänestää. Kunniapuheenjohtaja esiintyi vielä tilaisuudessa peräämässä oikeuksiaan ym..?

Säännöt on virallisesti hyväksytetty edellisessä vuosikokouksessa valtakirjojen voimalla joten voimme levottomin mielin jatkaa harrastusta. Ylituomarit ovatkin pistäneet sellaiset mausteet soppaan, että hoija pojat. Saj:n hallitus herätkää, onko väärät miehet ruorissa , kun kenttä on näin sekaisin. Herää kysymys miksi käytän koiraani kokeissa? Se Into, into ja vieläkin INTO! Muutama sana haukun arvostelusta. Sanonta kauneus on katsojan silmässä pitää paikkansa. Näin on myös musiikin kanssa kaikki ihmiset pidä samanlaisesta musiikista, joku tykkää trumpetista ja toinen taas viulusta, mutta yhteistä säveltä haukun arvosteluun ei koskaan tulla saamaan. Tarvitaanko numero arvostelua. Helpottaisi muuten kokeiden järjestelyä huomattavasti, jos koiran omistaja voisi viedä koiran normaalikokeessakin omaan maastoon, ei tarvitsisi anoa maastoja, jokainenhan voi mennä oman seuran maille ajattamaan milloin vain, tuomarit arvottaisiin maastoon ja opaskin olisi valmiina.

Tulevalle harrastuskaudelle toivon kaikille mahdollisimman paljon hienoja hetkiä ja hyviä tuloksia koiranne/kaverienne kanssa niin kokeissa kuin metsällä, se ei ole minulta pois. Tämä harrastus on tuonut ainakin minulle todella paljon ystäviä ympäri Suomea, on mukava liikkua maailmalla, kun on kavereita melkein joka pitäjässä. Matkailu avartaa.

Kokeissa ja näyttelyissä käynti on vapaaehtoista. Ilmoitettuasi koiran kokeisiin silloin sinä/minä haluan ulkopuolisen mielipiteen koirastani ja sen ominaisuuksista. Näkemyseroja tulee väkisin, kun on kysymys arvostelusta. Tuomarit ei ole koneita eikä ole koirakaan, mutta useampi startti tuo sen keskiarvon mihin kannattaa uskoa. Olen kilpaillut koirillani jonkin verran eripuolella Suomea eri koemuodoissa. Ajokoirilla, kettuterriereillä luolakokeissa ja jämtillä hirvikokeissa Tuomarityöskentely on mielestäni rennompaa Kymenläänin ulkopuolella, numeroissa ei aiheettomasti pihistellä eli uskalletaan antaa pieniä, mutta myös isoja numeroita ja metsässä on mukava meininki. Harrastuksesta ei kuitenkaan saa tulla uskon asia. Liian monille tämä harrastus on oman egonsa kohottamista, oma koira on maailman paras, muiden koirissa on vain vikoja. Kateus vie kalatkin vedestä sanotaan. Pidetään tämä homma mukavana touhuna olkoon säännöt ja tulokset mitkä hyvänsä. Vinkki koiramiehille, kun menette koirallanne kokeisiin jättäkää kello autoon niin ei tarvitse vilkuilla sitä ylen aikaa.
Pohjoisen ajokoiramiehillä on muuten oma pankki (tuomari pankki) onko mahdoton ajatus tänne päin. Tuomarit voi ilmoittautua vapaaehtoisesti pankkiin josta koiranomistaja voi jollakin summalla saada tuomarin. Tästä hyötyy yhdistys tuomari ja koiranomistajat. Tätä sovelletaan jo eripuolella Suomea. Itse olen käyttänyt paikkakunnan tuomareita mennessäni kymenläänin ulkopuolelle kokeisiin. Olen puhunut jo monta vuotta siirtymisestä käytäntöön jossa koiran omistaja vie 2 tuomaria kokeeseen niin kuin muualla Suomessa on käytäntö. Täälläpäin Suomea tuntuu olevan mahdoton tällainen kehitys. Kokeet järjestetään kuitenkin koiramiehiä/naisia varten, koirat ei sinne kokeisiin halua.


Terveisin:
”Jore”
Gsm 0400 671749

Alapalkki
 
www.kaakkoissuomenajokoirakerho.com
Kaakon Nettipalvelu