Kaakkois-Suomen Ajokoirakerho Ry

Etusivu
Hallitus ja toimikunnat
Jäsenet kirjoittavat
Jäsenten esittelyjä
Toimintakertomukset
Vuoden ajokoira
Vuoden kettukoira
Vuoden toimija
Tulokset
Mestarit ja valiot
Jäseneksi liittyminen
Kauppapaikka
Kuvagalleria

Päätoimittajan kynästä… - Marko Lind 2003

AJOKOIRAHERÄTYS…

Kaikkien niiden keskuudessa, jotka harrastavat innokkaasti ajokoirilla kilpailemista puheenaiheena on usein, mistä nuoria ja uusia harrastajia ajokoiraharrastuksen pariin? Ajokoe sääntöjä on viime aikoina pyritty muovaamaan siten, että "kynnys ajokokeisiin" olisi mahdollisimman matala jne. Todellisuudessa sääntöjen muuttamisella eikä muillakaan "vastaavilla tempauksilla" tulla koskaan saamaan todellista HERÄTYSTÄ AJOKOIRIEN KILPAILURINTAMALLE…

Ensinnäkin, monet nuoret maassamme ovat kiinnostuneet metsästyksestä mutta eivät saa ikinä mahdollisuutta sen harrastamiseen! Jos ei voi harrastaa metsästystä, mitä tekee silloin suomenajokoirallakaan? Se, että monet maamme nuorista (myöskin vanhemmasta väestöstä) eivät voi KÄYTÄNNÖSSÄ harrastaa jaloa metsästysharrastusta on seurausta METSÄSTYSSEUROJEN "Piiri pieni pyörii" leikistä. Monet ostaisivat suomenajokoiran, treenaisivat sitä ja toisivat ajokokeisiin / näyttelyihin, jos heille vain metsästysseurat myöntäisivät jäsenyyden. Avainasemassa ovat siis metsästysseurojen johtohenkilöt. Puhutaan metsästysseurojen ukkoutumisesta jne. Kuitenkin usein ne, jotka innokkaimmin puhuvat edellä mainitusta asiasta käytännössä toimivat puheidensa vastaisesti! Metsästysseurojen hallituksissa nämä ukkoutuneet "valtaapitävät" usein antavat kielteisen päätöksen kokouksissa, joissa käsitellään uusien jäsenien anomuksia. Metsästysseuroihin pääsy on valitettavasti tänä päivänä mahdotonta kaikilta niiltä, joilla ei ole tuttuja seurassa johon anovat, tai jotka yksinkertaisesti ovat syntyneet niin köyhään perheeseen, ettei ole tarjota vastapalvelukseksi metsästysseuraan pääsylle valtavia maa-alueita. Jos he kaiken edellä mainitun lisäksi ovat itse työttömiä tai muuten taloudellisesti tilanteessa, jossa heillä itsellään ei ole mahdollisuutta ostaa maa-alueita on heidän tilanteensa metsästysseuroihin pääsyn osalta TOIVOTON!

On hyvin mielenkiintoista todeta se tosiasia, että valitettavan usein metsästysseurat laiminlyövät riistanhoitotyötä hallinnassaan olevilla maa-alueilla ja kuitenkin samanaikaisesti uusien jäsenien anoessa metsästysseuroihin itse vetoavat milloin yhdistyslakiin ja milloin mihinkin antaessaan metsästysseuraan anovalle kielteisen päätöksen. MITÄ KAKSINAAMAISUUTTA! Valitettavan monet metsästysseurat laiminlyövät vastuunsa suhteessa maanomistajiin siten, etteivät harjoita riittävää pienpetojen pyyntiä saatikka harjoita riittävän tehokasta pienriistan ruokintaa. Kuitenkin samanaikaisesti he estävät innokkaita metsästysharrastuksesta kiinnostuneita pääsemästä seuraan, jotka ehkä korjaisivat edellä mainitun epäkohdan monien metsästysseurojen osalta puhumattakaan siitä, että näistä uusista jäsenistä voisi tulla tulevien ajokuninkaiden omistajia ja INNOKKAITA KOE / NÄYTTELYHARRASTAJIA, jos vain heille yksinkertaisesti annettaisiin mahdollisuus metsästää suomenajokoiralla…On valitettavan selvää, että metsästysseurojen monet hallituksen jäsenet vähät välittävät ajokoiraharrastuksesta. Mutta kaikki ne metsästysseurojen hallituksen jäsenet, jotka ovat samalla innokkaita ajokoirien koe / näyttelyharrastajia tulisi nyt vihdoin antaa oma panoksensa siihen, että ajokoirien kokeissa / näyttelyissä käynnit lisääntyisivät ja äänestää hallituksien kokouksissa niiden anojien kohdalla KYLLÄ, jotka hakupapereissaan kertovat omistavansa suomenajokoiran tai aikovansa ostaa sellaisen, jos pääsevät seuran jäseneksi. Hallituksen jäsenten, jotka ovat itse innokkaita ajokoirien kokeissa / näyttelyissä kävijöitä, tulisi äänestä KYLLÄ myös silloin, vaikkakin anoja ei itse omistaisi minkäänlaisia maa-alueita! Jos taloudellinen asema on se kynnys, joka muodostaa metsästysseuroihin pääsyn ja tätä kautta tulevien ajokoiraharrastajien mahdollisuudet joskus tulevaisuudessa päästä kilpailemaan pitkälle jalostuneella ajokoirallamme, niin turha on silloin muokkailla ajokoesääntöjä saatikka puhua kauniita palopuheita siitä, miksi ei nuoret ole "mukamas" kiinnostuneita ajokoiraharrastuksesta! Jos kaikki innokkaat ajokoiraharrastajat olisivat päässeet maassamme metsästysseuroihin, olisi vuosittain ilmestyvä Suomen ajokoirajärjestön laatima VUOSIKIRJA TUPLASTI PAKSUMPI KUIN SE NYT ON…

Jos raha on se, joka määrää kuka voi metsästää ja käydä ajokeissa suomenajokoiralla, silloin olemme ajokoiraharrastajina SURKEASTI EPÄONNISTUNEET HARRASTUKSEMME ETEENPÄIN VIEMISESSÄ! Jos rahan voimalla maassamme pääsee metsästysseuroihin ja tätä kautta harrastamaan metsästystä uljaalla suomenajokoirallamme, miksi yleensä tehdä edes työtä uusien harrastajien tavoittamiseksi? Jos hyvä taloudellinen asema (omistaa maa-alueita ja täten pääsee seuraan) on se, joka määrää TULEVAISUUDEN AJOKOIRAHARRASTAJIEN MÄÄRÄN JA TASON, niin silloin voimme laittaa "pillit pussiin", lakata näyttelemästä ja tunnustaa avoimesti: ME OLEMME MUITA IHMISIÄ SURKUTELTAVAMMAT!

Suomenajokoira, kiitos esi-isillemme, on jalostettu ajamaan niin jänistä kuin kettuakin. Kettua ajavien suomenajokoirien kokeissa käyttäminen "meillä päin maatamme" on valitettavasti jäänyt hyvin vähäiseksi. Vähintä, mitä voisi metsästysseuroilta vaatia, on se, että metsästysseurat myöntäisivät innokkaille ajokoirilla kettua metsästäville seuroihinsa ns. pienpetojen pyyntiluvat! Jo Metsästäjäin Keskusjärjestökin suosittelee tätä käytäntöä. Tähän mennessä seurat eivät ole osoittaneet halukkuuttaan antaa innokkailla suomenajokoirilla kettua pyytäville lupia metsästää vapaasti alueillaan. Syyksi on usein esitetty yhdistyslakia ja sitä, ettei valvontaa pystytä riittävän tehokkaasti suorittamaan niiden osalta jotka väittävät pyytävänsä vain kettua.

Todellisuudessa, jos metsästysseura ei voi luottaa henkilöön, joka sanoo metsästävänsä vain kettua ajokoirillaan, kertoo se vain metsästysseuran sisäisestä luottamuspulasta sekä siitä, etteivät metsästysseuran hallituksen jäsenet tiedä mitään TODELLISESTA RIISTANHOIDOSTA. Turha on ihmetellä metsästyseurojen huonoa pienriistakantaa, jos itse laiminlyövät riistan ruokinnan sekä tehokkaan pienpetojen pyynnin puhumattakaan siitä, että omalla mielivaltaisella toiminnallaan estävät innokkaita pienpetojen pyytäjiä pääsemästä seuraansa ja täten korjaamaan tilanteen! Jos metsästys seurat toimisivat Metsästäjäin Keskusjärjestön ajaman linjauksen mukaisesti, olisi täysin varmaa, että kettua ajavien suomenajokoirien kokeissa / näyttelyissä käynnit lisääntyisivät huomattavasti myöskin Kymenläänissä!

Metsästysseurat voisivat myöntää myöskin jäniksenajattamislupia (saa ajattaa jänistä mutta ei saa ampua) niille, joilla itsellään ei ole käytössä maa-alueita. Vaikka metsästysseurat väittäisivät mitä tahansa, niin todellisuudessa on todella helppoa valvoa toimivatko ns. poikkeusluvan saaneet metsästysseuran ohjeiden mukaisesti puhumattakaan siitä, että ihmisluottamuspulasta kärsiminen kertoo aina jotakin ihmisluonteen vääristymästä…

Joten, innokkaana ajokoirien koe / näyttelyihmisenä, jos kuulut jonkin metsästysseuran hallitukseen, OLETHAN OMALTA OSALTASI VIEMÄSSÄ AJOKOIRAHARRASTUSTAMME ETEENPÄIN! NYT ON RIITTÄVÄSTI PUHUTTU, ON "TEKOJEN AIKA"…

Ps. Ajokoirissamme on "paskanpuhujia", mutta tuntuu niitä olevan ajokoirien isännissäkin, valitettavasti…

Kunnioittaen: Marko Lind / Päätoimittaja

Alapalkki
 
www.kaakkoissuomenajokoirakerho.com
Kaakon Nettipalvelu