Kaakkois-Suomen Ajokoirakerho Ry

Etusivu
Hallitus ja toimikunnat
Jäsenet kirjoittavat
Jäsenten esittelyjä
Toimintakertomukset
Vuoden ajokoira
Vuoden kettukoira
Vuoden toimija
Tulokset
Mestarit ja valiot
Jäseneksi liittyminen
Kauppapaikka
Kuvagalleria

Jäsenten esittelyt - Harri ja Anja Fihlman / Hakolahden kennel


Hakolahden kennel / Harri ja Anja Fihlman

Harri ja Anja Fihlmanin omistamassa Hakolahden kennelissä Puumalassa on tällä hetkellä neljä suomenajokoiraa: XX Hakolahden Panu (9v.), Jori (5v.), Länsitorpan Poju (3v.) ja tulevaisuudenlupaus Fredi (2v.). Pentueita kennel on teettänyt 3 kpl:tta, joista suurin osa on joutunut reppumiehille…

Kasvateista parhaiten on menestynyt ajokokeissa XX Hakolahden Panu: VOITTAJALUOKAN ykköstuloksia peräti 9 kpl:tta, kakkostuloksia 3 kpl:tta ja kolmostuloksia 2 kpl:tta. Panun paras tulos on 95,25! Myöskin XX Hakolahden Jori on ajanut tähän mennessä 5 kpl:tta voittajaluokan ykkösiä, kakkosia kaksi kappaletta sekä kolmosia kaksi kappaletta. Hakolahden Jorin paras tulos on peräti 92,5! Jalanmurtuman takia Jorilla ei kilpailtu v.2002…

Kasvattajina Harri ja Anja panostavat metsästysintoon, kestäviin käpäliin sekä hyvään karvan laatuun. Jos ajokoiralla meinaa metsästää myös maamme ankarissa talviolosuhteissa on sanomattakin selvää, ettei kovilla pakkasilla lyhytkarvaisella ajokoiralla tee mitään.

Harri ja Anja ovat tunnettuja hyvistä ajokoiristaan! He ovat kilpailleet peräti kahdeksalla koiralla ajokokeissa! Ensin oli narttu Fai, joka kuitenkin osoittautui nuorena liian tiukaksi ja joka siirtyi serkun omistukseen. Koirasta tuli kuitenkin seitsemän-vuotiaana sopivan herkkä, mutta ostamisyrityksistä huolimatta serkku ei myynyt sitä enää takaisin. Uros Franssi näytti lupaavalta, mutta ajotilanteessa iso kuusenoksa meni koiran kurkkuun vioittaen äänihuulet ja koiran haukku meni heikoksi ja se jouduttiin lopettamaan. Sitten oli vuorossa Rossi, joka oli Hurmalan Ekasta ja Hulinan Hannasta. Koiran paras tulos oli 88 pisteen ykkönen, mutta käpälät eivät kestäneet karkeaa keliä. Koiralle olisi ollut ostajia, mutta Harri ja Anja katsoivat paremmaksi lopettaa koiran, ettei se joutuisi kärsimään väärissä käsissä…

Uros Jyty oli XXX Salmen Viristä ja Piernamäen Sarasta. Jyty osoittautui koekoirana kuitenkin liian tiukaksi. Kokeiltiin jopa yöllä ajattamista, mutta ei siitäkään ollut apua. Koira saattoi ajaa jänistä peräti kuusi tuntia eikä ajominuutteja kertynyt paperille kuin 80! Jyty sai näyttelyssä kunniapalkinnon ja eräs tunnettu ajokoiramies yritti ostaa sitä hinnalla millä hyvänsä, kävi jopa kaksi kertaa katsomassa. Ostajaehdokas sanoi, että tuolla koiralla saa helposti sertit kasaan, johon Harri vastasi: "Mitä sinä sillä teet, kun en minäkään sillä mitään tee. Minun tarhassani ei sertin koiraa pidetä, ellei ajo kulje" ja niinhän siinä kävi, että Jyty lopetettiin hiukan myöhemmin…

Jyty astutettiin Kaisa-nimisellä nartulla, joka oli Puskajussin Iivosta ja muotovalio Helystä, jonka jälkeläinen on mm. Hakolahden Panu. Hakolahden Panun historia on mielenkiintoinen: Se myytiin Helsinkiin, jossa sen hetkinen omistaja oli ajattanut sitä rusakolla jo neljän kuukauden ikäisenä Seutulan lentokentällä ja Ruskeasuon motogrosradalla. Kahden vuoden kuluttua tuli puhelu, jossa koiran sen hetkinen omistaja tahtoi myydä koiran, koska joutui itse Venäjälle töihin. Hakolahden kennel ja pennun ostaja olivat tehneet sopimuksen, ettei pentua saa myydä muille kuin kasvattajalle ja niin Panu ostettiin takaisin, eikä tuota ostamista olla jälkeenpäin kaduttu kertaakaan! XX Hakolahden Panun koeuran alussa meni ainakin kymmenen koetta pieleen koiran kovan metsästysinnon tähden: erien välillä ei koiraa yksinkertaisesti saatu kiinni…

XX Hakolahden Jori on Jytyn ja Kaisan toisesta pentueesta. Jori on perinyt uskomattoman tieajotaidon, ei tule omistajille koskaan ajokokeissa epämiellyttävää tunnetta jäniksen mentyä tielle, sillä silloin vain haukku paranee. Jorin haukku ajokeissa on vaihdellut 6-9:iin. Myöskin Jorin hyvänä puolena on hallittavuus, tulee ajosta pois auton torvea soitettaessa…

Hakolahden kennelistä on mennyt pentuja myöskin suomenrajojen ulkopuolelle, aina Saksaan asti. Kuuleman mukaan koira oli ruvennut siellä ajamaan, mutta sitten ei ole siitä enää kuulunut. Kasvateista mainittakoon vielä Hakolahden Remu, joka on yhtä ykköstä vajaa käyttövalio. Koirassa on ainesta, mutta valitettavasti se ei ole Harrin ja Anjan mielestä saanut riittävästi metsää eikä kokeissa käyntejäkään ole paljon.

Harri ja Anja Fihlmanin ehdottomasti paras koira oli käyttövalio Herra, joka ostettiin Korpilahdelta Veikko Hakalan kennelistä 7 kuukauden ikäisenä. Isä oli Soitinkorven Peku ja Emä XX Hula. Herra ajoi 11 kpl:tta YKKÖSIÄ, 9 kpl:tta kakkosia! Koira oli suursavon Piirinmestari kaksi kertaa, LOHKOSSA koira sijoittui kolmanneksi, mutta ei päässyt Kilpaan, koska valitsijamiehet junailivat siten, ettei suursavosta päässyt kahta koiraa kilpaan. Herra omasi kovan metsästysinnon, ei tahtonut saada nuorena metsästä pois ja siksi meni muutama ajokoekin piloille…

Ajokokeissa Vihdissä tuomari esitti haasteen: Jos koirasi pystyy ajamaan tätä jänistä yli puoli tuntia, niin hän antaa oman koiransa ilmaiseksi. Niinhän siinä kävi, että Herra ajoi tuota jänistä vielä seuraavan yönkin ja Harri soitti vaimolleen kysyen, että mitäs tehdään. Anja antoi miehelleen sellaisen neuvon, että mene aamulla aikaisemmin metsään ja hae koira pois niin kerkiät kilpailla Herran kanssa myös toisen päivän. Vaimonsa neuvoa kuunnellen Harri meni aamulla viiden aikaan koemaastoon, jossa Herra ajoi vielä jänistä, jota ei tuomarin mukaan kukaan koira pystyisi ajamaan puolta tuntia kauempaa. Harri soitti autontorvea ja koira tuli kuin tulikin ajosta pois. Herralle annettiin hieman muonavahvistusta, sitten haettiin tuomarit ja ei kun koetta jatkamaan. Herra ajoi noissa kokeissa peräti 84,65 pisteen ykkösen ja tultaessa majalle toisena päivänä, sanoi tuomari, joka lupasi oman koiransa jos Herra pystyisi ajamaan jänistä puolta tuntia pidempään, että oli kuullut vielä edellisenä yönä Herran kiivaan ajon kuuluneen kello kahden jälkeen…

Herra oli ajossa ja haussa erittäin paljon ilmavainuinen. Koira jäi ajosta kuitenkin auton alle jonka tähden se jouduttiin lopettamaan 3 kuukautta myöhemmin. Herra oli kuollessaan viisi ja puolivuotias.

Harri Fihlman on tällä hetkellä 72-vuotias. Hänen isällään oli aina ajokoiria ja Harri muistaakin hyvin kun oli itse 12 vuotias ammuttuaan ensimmäisen jäniksensä aidan päältä suustaladattavalla haulikolla. Kun sillä ampui ei vähään aikaan nähnyt mitään! Armeijan jälkeen Harri muutti Helsinkiin josta kuitenkin kävi Valkealassa aina kun aikaa riitti jänismetsällä. Armon vuonna 1972 hän muutti Tuusulaan ja osti viisivuotiaan ajokoiran, joka oli kohtalainen ajamaan. 1982 Harrin vaimo Anja innostui käymään yhdessä miehensä kanssa metsällä ja suoritti tuomarikortin eikä sen jälkeen Fihlmannin perheessä ole tarvinnut miettiä, mihin vapaa aika käytettäisiin. Ajokoirien parissa se on käytetty tehokkaasti aina näihin päiviin asti…

Harri kertoo erään mieleenpainuvan muiston vuosien varrelta ajokokeista Joutsenossa 28-29.11.1998: " Ensimmäinen päivä meni täysin pieleen tuloksena kaksi tyhjää hakuerää. Tultuani keskuspaikalle soitin vaimolleni Mikkeliin, jossa hän oli tuomarina, että minä luovun kokeista kun alku meni pieleen. Vaimoni Anja vastasi minulle, että eihän se ole mies eikä mikään, joka homman kesken jättää! Seuraavana aamuna taas matkattiin koemaastoon ja vieressäni istunut tuomari sanoi kylän kohdalla, että tuossa häämöttää Jussin jäljet tiellä. Vastasin, että varmaan rusakon jäljet kun ovat noin keskellä kylää. Kysyin, että onko maastoon vielä pitkälti, johon tuomari vastasi sinne olevan reilun kilometrin. Pysähtyessämme maastoon ja päästäessäni koiran (Panun) irti se lähti täydellä laukalla sinne päin mistä tulimme ja tuntui kuin koira olisi tullessamme ymmärtänyt mitä tuomarin kanssa puhuimme..

Kymmenen minuutin kuluttua alkoivat kylän koirat haukkumaan ja sanoin, että varmaan siellä jonkun koira nyt ajaa. Tuomari sanoi soittaneensa henkilökohtaisesti metsästysseuran jäsenille, etteivät päästäisi koiriaan irti ajokokeiden takia. Tarkistin tutkalla ja suunta näytti kylälle päin! Nopeasti auto käyntiin ja päästyämme lähelle kylää tuli rusakko tietä vastaan ja Panu kiivaalla haukulla perästä. Sanoin tuomarille, että nyt taisi nämä kokeet mennä täysin pipariksi ja silloin vasta ohjelma alkoi: Minä siirsin autolla tuomareita vuoronperään kuulo etäisyydelle ja välillä ajoin ajon perässä siten, että tuomari kuunteli ajoa auton ikkunasta. Välillä rusakko ui joen yli ja meni toiseen kylään, eikä vain toiseen, vaan rusakko kiersi ajon aikana peräti neljässä eri kylässä yrittäen välillä hävittää koiraa perästään mennen sikalan pihaan lautakasan päälle. Silloin sanoin tuomarille, että ajan auton tuonne naapurintaloon kun huomasin, että isäntä juoksi talon sisään ja palasi ulos haulikko mukanaan. Minä painoin auton torvea minkä ehdin ja selitin isännälle, että nyt on ajokoe, eikä rusakko saa ampua. Isäntä ei aluksi tahtonut uskoa, sillä maasto, joka oltiin varattu ajokokeita varten, oli peräti kahdeksan kilometrin päässä. Panu ajoi tuon erän täyteen:120 minuuttia ja ajon yleisvaikutus 10! Tuomarien mukaan rusakko oli pisimmillään ajon aikana metsässä enintään viisi minuuttia…

Toiseen erään mentäessä ajoimme n.100 metriä pidemmälle kuin aikaisemmin maastoon ja laskin Panun irti. Tällä kertaa hakua kesti viisi minuuttia ajettavan ollessa metsäjänis. Koira ajoi täyden ja lopputulos noista kokeista muodostui 76,88 pisteen ykköseksi koiran sijoittuessa seitsemästä koirasta kolmanneksi. Noin se voi toinen päivä muuttaa kaiken!"

Harri ja Anja Fihlman pyrkivät pentua valitessaan ottamaan mahdollisimman tarkoin uroksen ja nartun ominaisuudet selville sekä käyvät mieluummin itse kokeilemassa pennun vanhempia metsässä. Pentueesta pentua valitessaan he pyrkivät ottamaan ulkomuodollisesti sen pennun, joka näyttää eniten siltä vanhemmalta, kumman vanhemman ominaisuuksia he eniten haluavat tulevalle koiralleen. Hyvin on heidän kertomansa mukaan homma tähän mennessä toiminut…

Pahin ominaisuus Fihlmannien mielestä suomenajokoirassa on metsästysinnonpuute! Jos koiralla ei ole metsästysintoa, tulisi se heidän mielestään mahdollisimman pian toimittaa ekologiseen kiertoon, eikä missään tapauksessa innotonta koiraa tulisi myydä kenellekään…

Koiria Hakolahden kennelissä treenataan paljon! Vuodesta 1988 lähtien he ovat ottaneet tuomarikortille metsässä treenitapahtumat, jotka he sitten kirjaavat muistiin ja heillä onkin koiristaan varsinainen arkisto, josta sitten on hyvä katsella koirien kehitystä. Treeniä koirat saavat kaksi kertaa viikossa siten, että koirien annetaan ajaa 300-400 minuuttia, että tulisi mahdollisimman paljon jälkiä maastoon sillä silloin ei koiralla tule lumikelillä vaikeuksia, vaikka jänis kulkisi kymmenen kertaa samaa uraa pitkin. Myöskin he pyrkivät käyttämään treenausalueinaan alueita, joissa on runsas tieverkosto sillä näin koirat oppivat tiellä ajon jalon taidon. Jos ajo menee vilkasliikenteiselle tielle, niin hätävilkut päälle, silloin autoilijat huomioivat paremmin.

Myöskin he treenaavat koiriansa mahdollisimman paljon eri maastoissa. Metsään mennään kelillä kuin kelillä eikä koirille ammuta jäniksiä kuin korkeintaan yksi kappale vuodessa ja tällöinkin vain, jos koira on ajanut sitä vähintään 120 minuuttia. Kun ei ole metsästyskausi he treenaavat koiriaan tällä hetkellä skootterilla (ennen polkupyörällä), koska sillä pystyy ajamaan kovempaa ja täten koirat saavat paremmin liikuntaa! Hakolahden kennel ruokkii koiriaan siten, että ravinnosta 90 % on lihaa. Ajokokeisiin lähtiessä otetaan mukaan pullossa vispattua kananmunaa (2 kpl), jossa on joukossa sokeria ja tämä tehokas välipala annetaan koiralle erien välillä…

Harrin ja Anjan mielestä ajokoiran paras ominaisuus on metsästysinto sekä hyvä hallittavuus unohtamatta hyvää hakuominaisuutta. Ajo täytyy sujua myös pikitiellä sillä vasta silloin voi sanoa, että nyt minulla on hyvä ajuri! Ajokokeisiin tällaisella koiralla on hyvä lähteä, vaikka täytyyhän siinä tuuriakin olla.

Tämän hetken ajokoetuomareista Hakolahden kennelillä on sellainen kuva, että aika lähellä totuutta mennään. Toisaalta he toivovat tuomarien ottavan enemmän huomioon olosuhteet mm. haukun kuuluvaisuuden suhteen. Huonointa tämän päivän joissakin tuomareissa on se, etteivät he lähde ajon perään riittävän aikaisin, jolloin jää ajosta osa kuulematta. Tämänhetkisiä ajokoesääntöjä he pitävät parempina kuin entisiä, vaikka toisaalta ajoaika voisi olla 150 minuuttia! Myöskin seuroja, jotka järjestävät ajokokeita Fihlmannit kehottavat panostamaan enemmän koemaastoihin, että niissä olisi ajettavia riittämiin. Mieluummin sitä ajaa vaikka pidemmällekin, kunhan vain koirille maastoissa jäniksiä riittää.. Viime syksynä mm. Piirinkokeissa sattui Fihlmanneille maasto, jossa oli kyllä hirviä, kettuja, mutta ei riittävästi jäniksiä…

Ensi kautena Fihlmannit ottavat osaa karsintoihin. Länsitorpan Poju, joka on yhdistelmästä XXX Oikanvuoren Atte sekä XXX Länsitorpan Saana, on vauhdikas hakija joka kulkee samassa ajassa sellaisen alueen kuin normaalilla hakuvauhdilla kolme ajokoiraa. Myöskin koira on ilmavainuinen ja täten hyvä hakija! Koira otti viime syksynä kaksi jänistä ajosta kiinni ja muutenkin koiralla on painosta ajotyyli. Länsitorpan Poju ajaa jänistä, eikä suinkaan jäljitä sitä…

Todellinen lupaus on kuitenkin vasta tulossa kilpailuareenoille! Uros Fredi, joka on yhdistelmästä XXX Reppana sekä Hakolahden Jetta, ajoi jo neljänkuukauden ikäisen jänistä sitkeästi. Frediä on helppo treenata myös pakkasella, sillä karvapeite koiralla vastaa venäjänajokoiran turkkia.

Paikallinen ajokoirataso on Harrin ja Anjan mielestä hyvä ottaen huomioon maassamme vallitsevan olosuhteiden erilaisuuden! Kun täältäpäin suomea koirat lähtevät "toisiin maisemiin" niin tulostaso ylittää usein yli 90 pistettä…

Alapalkki
 
www.kaakkoissuomenajokoirakerho.com
Kaakon Nettipalvelu